Kiusaaja jää, muut väistyvät

Paineet purkautuvat vasta ammattiliiton juristin työhuoneessa. Alan itkeä.

Pisin valmistumisen jälkeinen määräaikainen työsuhteeni on päättynyt ankeissa merkeissä, sillä lähin esinaiseni, Tiimipäällikkö, ajoi läpi organisaatiomuutoksen, jonka tiimellyksessä minulta katosivat kaikki työtehtävät eikä määräaikaista työtehtävääni voitu jatkaa. Puolisen vuotta ennen työsuhteen päättymistä Tiimipäällikkö alkoi käyttäytyä minua kohtaan hyvin ikävästi, niin, että työpaikka alkoi vähitellen muuttua painajaismaiseksi.

Otin yhteyttä liiton juristiin, koska halusin tietää, oliko Tiimipäällikön menettely laillista ja voiko Tiimipäällikkö kohdella työntekijöitä niin huonosti kuin hän minua kohteli. Olin sinnitellyt työpaikalla epäuskon vallassa, ihmetellyt, voiko pahalta unelta tuntuva kuvio olla totta. Olin käyttäytynyt asiallisesti, ollut rauhallinen, välttänyt provosoitumasta Tiimipäällikön edessä ja varsinkin välttänyt suomasta hänelle sitä nautintoa, että olisin itkenyt hänen läsnäollessaan. Itku tulee vasta juristin luona.

Juristi haluaa tietää, laiminlöinkö työtehtäviäni, teinkö jotain sellaista tai jätinkö tekemättä jotain sellaista, minkä takia työsuhdettani ei voitu jatkaa.

”Ei, mitään sellaista ei tapahtunut”, vastaan. ”Vaikka tein työni tunnollisesti ja käyttäydyin asiallisesti, Tiimipäällikkö kohteli minua kuin jätöstä. En tiedä, miksi näin kävi.”

Kerron, miten Tiimipäällikkö minua palkatessaan sanoi, että töitä heillä kyllä riittää, jos vain rahoitus järjestyy. Ja että rahoitus varmistuu myöhemmin.

Kun myöhemmin kyselin tulevaisuudennäkymistäni, Tiimipäällikkö oli ärtynyt ja tiuskaisi, että he eivät tiedä siitä vielä. Siinä vaiheessa olin jo aistinut, että työpaikalla ei ole kaikki kohdallaan, että Tiimipäällikön suhtautumisessa on jotain kummallista. Jotain oli jo paljastunutkin: Lähimmät työkaverini olivat kertoneet, miten Tiimipäälliköllä on tapana ottaa joku hampaisiinsa ja kiusata, nöyryyttää ja julkisesti itkettää tätä ihmistä niin, että kiusattu haluaa lähteä työpaikasta. Yritin unohtaa nuo puheet. Ajattelin, että eihän hänellä voi olla mitään minua vastaan, kun vain teen työni tunnollisesti ja käyttäydyn asiallisesti.

Vähitellen työssä alkoi kuitenkin olla hankala olla. Tiimipäällikkö oli pahantuulinen, nyrpisteli nenäänsä, nakkeli niskojaan, oikutteli ja nöyryytti minua muiden edessä hienovaraisesti – niin, että siihen oli vaikea tarttua ja puolustautua, mutta niin, että sen jokainen huomasi. Sain kuulla, että Tiimipäällikkö oli valehdellut henkilöstöpäällikölle minusta ja tulevaisuudensuunnitelmastani, josta olin aiemmin kertonut Tiimipäällikölle vaihtoehtona silloin, jos työsuhteeni ei jatkuisi – kuitenkin painottaen, että haluaisin jatkaa työpaikassa. Vaihtoehtoisesta tulevaisuudensuunnitelmastani kerroin Tiimipäällikölle siksi, koska hän minulta asiaa kyseli – keskustelu käytiin ennen kuin Tiimipäällikkö alkoi tehdä oloni työpaikalla vaikeaksi. Korviini kantautui huhuja, joiden mukaan Tiimipäällikkö olisi houkuttelemassa erästä aiemmin hänen tiimissään työskennellyttä työntekijää takaisin tiimiinsä, vaikka minun työsuhteeni jatkamiseen ei Tiimipäällikön mukaan ollut rahaa.

Tiimipäällikkö oli hyvin ovela. Hän juoni asiat niin, että sai ajamansa organisaatiouudistuksen läpi, uudistuksen, jonka tuloksena minulle ei jäänyt mitään työtehtäviä. Hän käyttäytyi minua kohtaan hyvin ilkeästi, niin, että alussa mukavalta tuntunut työpaikka alkoi tuntua painajaismaiselta. Kun tilanne töissä oli tukalimmillaan, rautatiesiltaa ylittäessäni mieleeni pujahti ajatus: jos tipahtaisin tuonne, niin pääsisin tästä painajaisesta.

Tiimipäällikkö toimi niin, että hänen omat pomonsa eivät tienneet – näin jaksan uskoa – mitä hän juoni. Ainoastaan pidempään talossa työskennelleet ja hänen oman tiiminsä työntekijät tunsivat Tiimipäällikön toimintatavat; tiimiläiset halveksivat Päällikköä takanapäin, mutta eivät näyttäneet sitä tälle itselleen – työntekijät pelkäsivät Tiimipäällikön arvaamattomuutta eikä kukaan halunnut joutua hänen hampaisiinsa.

Vähän ennen määräaikaisuuteni päättymistä sain kuulla, että seuraavana arkena työsuhteeni päätyttyä tiimiin tulee takaisin eräs siellä aiemmin työskennellyt työntekijä, eri nimikkeellä kuin minä ja eri tehtäviä tekemään. Vähän myöhemmin tiimiin haettiin äitiysloman sijaista, jonka toimen Tiimipäällikkö jonkin ajan kuluttua oli kuulemma vakinaistanut.

Kerron kaiken juristille, joka haluaa riitauttaa asian, ravistella työpaikkaa, vaatia perusteita sille, miksi työsuhteeni oli määräaikainen ja miksi sitä ei voitu jatkaa, vaikka tiimiin palkattiin lähtöni jälkeen uusia työntekijöitä ja vaikka tehtäväni olivat pysyväisluonteisia, sillä olihan edeltäjäni tehnyt samoja töitä vuosia vakituisessa työsuhteessa.

Juristi haluaa riitauttaa asian myös siksi, että hänen mielestään Tiimipäällikön käyttäytyminen oli ollut ”hävytöntä” eikä ihmistä saa kohdella niin kuin Tiimipäällikkö oli minua kohdellut.

Asia riitautettiin, ja juristi kävi entisellä työpaikallani neuvotteluja Tiimipäällikön ja tämän päälliköiden kanssa.

Riitautus ei tuonut minulle työpaikkaa takaisin enkä olisi voinut enää Tiimipäällikön kanssa työskennelläkään. Minulle oli kuitenkin tärkeää, että asia riitautettiin, että liiton juristi meni tuota virastoa pöyhimään. Vaati perusteluja Tiimipäällikön päätöksille ja osoitti, että työntekijöitä ei saa kohdella niin kuin Tiimipäällikkö minua kohteli.

Juristi kertoi minulle myöhemmin, että riitautus kannatti, koska sen jälkeen liittoon oli tullut kaksi muutakin yhteydenottoa työpaikalta asioista, jotka juristin mukaan ”eivät päivänvaloa kestä”.

Vuosia myöhemmin kuulin, että Tiimipäällikkö oli saamassa isohkon päällikön paikan tuosta virastosta, kaiketi jonkinlaisen organisaatiouudistuksen seurauksena. Kuulin myös, että työntekijät hänen tiimissään olivat vaihtuneet. Jäljellä oli vain yksi ”vanha” työntekijä, hän, joka oli tehnyt yhteistyötä Tiimipäällikön kanssa pisimpään ja jota Tiimipäällikkö ilmeisesti piti luotettunaan. Erään entisen työnkaverin tapasin sattumalta jokunen vuosi sitten. Hänkään ei enää työskennellyt virastossa, itse asiassa hän oli tavatessamme vailla työtä, mutta totesi, että ei ikävöi entistä työpaikkaansa yhtään.

Huomasin joitain vuosia sitten työpaikkailmoituksen, jossa virastoon haettiin uusia työntekijöitä. Heidän työtehtäviinsä kuului samoja tehtäviä joita minut aikoinaan palkattiin tekemään – ja jotka sitten mystisesti katosivat.

Toivotar