”Lomalla”

Istuimme ystäväni kanssa viime viikonloppuna rannalla. Ystäväni on päättänyt hankkia kevyen rusketuksen, korkeakertoimisen aurinkovoiteen ja maltillisen auringossa oleskelun avulla. Ystäväni arveli onnistuvansa projektissaan, jos vain poutapäiviä riittää, sillä hän on koko kesän ”lomalla”, toisin sanoen työttömänä.

Ystäväni teki talven tuntitöitä, jotka loppuivat keväällä. Kesän hän elää talven ansioista sivuun laittamillaan säästöillä. Ystäväni ei ole oikeutettu työttömyyskorvaukseen – kuten en minäkään.

Mietimme ystäväni kanssa, millaista mahtaisi olla palkallisen kesäloman viettäminen.

Tilapäistöitä tehneellä ystävälläni ei ole asiasta kokemusta. Minä olen ollut valmistumiseni jälkeen palkallisella kesälomalla kerran – kymmenen vuotta sitten – ja se oli kieltämättä hienoa. Kesällä kymmenen vuotta sitten pääsin lyhyelle palkalliselle lomalle, koska työnantajani suositteli pitämään määräaikaisesta työsuhteestani kertyneet lomapäivät vapaana ja koska silloinen, tähän mennessä pisin määräaikainen työsuhteeni, sattui jatkumaan vielä syksyn puolelle.

Monina valmistumisen jälkeisinä kesinä tein töitä, pääasiassa siksi, että alani määräaikaisuuksia on parhaiten tarjolla kesäisin ja myös siksi, että pätkätyöläisenä en uskaltautunut jättäytyä kesälomalle. Koska työsuhteeni olivat aina määräaikaisia, tavaksi tuli alkaa etsiä seuraavaa pestiä jo hyvissä ajoin ennen määräaikaisuuden päättymistä. Uuden työn etsimiseen ajoivat taloudelliset syyt, mutta myös pelko siitä, että tipahdan niin sanotuista hyvistä, koulutustani vastaavista töistä, jos en niitä jatkuvasti tee. Siksi en pitänyt kesälomia vuosiin.

Pitkän sairauslomani jälkeen joka tapauksessa tapahtui se, mitä määräaikaisuuksissa kipuillessani pelkäsin: putosin siitä joukosta, joka kiertää tekemässä alani tilapäistöitä. Kun nykyään teen töitä alihankkijana ja tänä kesänä toimeksiantoja ei näytä olevan, voin viettää ”kesälomaa” – palkatonta tosin ja vailla varmuutta tulevista töistä.

”Lomastani” tuleekin varmaan hyvä, kunhan vain opin viettämään sen oikein, sillä tavalla kuin asiantuntijat lehtien palstoilla lomanviettäjiä neuvovat vapaita viettämään: täytyy tehdä mukavia, itselle mieluisia asioita ja opetella irtautumaan töistä.

”Lomastani” voi tulla jopa erinomainen, kun vielä opin olemaan huolehtimatta siitä, saanko enää tulevaisuudessa toimeksiantoja ja kun opin olemaan miettimättä sitä, milloin mahdan saada seuraavan kerran palkkaa.

Niin sanottua lomastressiä - josta palkallisella lomalla olevat kuulemma kärsivät - saattaa lievittää se, kun opin olemaan murehtimatta vähäisten säästöjeni hupenemisesta ja kun opin sukulaisvierailuilla olemaan välittämättä ”Eihän se kannata opiskella, kun ei saa töitäkään” -kommenteista.

Toivotar