Vasta alkua

Tämä blogi tulee kertomaan akateemisten, aikuisten, naispätkä- ja freelancertyöläisten silmin työelämän raakuuksista 2000-luvulla. Juuri kun olemme luulleet kokeneemme kaiken, eteemme tulee uusi rypäs asioita joita ei työelämässä usko kukaan olevankaan. Mutta on niitä ja me olemme tämän uuden uljaan maailman silminnäkijöitä ja todistajia.

Meitä kirjoittajia tässä blogissa ei ole vain yksi, vaan ainakin kaksi ja ehkä jopa useampi. Useat kymmenet keskustelut muiden epätyypillisissä työsuhteissa olevien naisten kanssa on osoittanut, että työstä, työttömyydestä ja työllistymisestä on puhuttava niiden oikeilla nimilla ja niin, että tarinan takana seisoo oikea, elävä ihminen.

Kyllä näihin tarinoihin iloa ja huumoriakin mahtuu, mutta myös surua, häpeää, alistumista. Joka ei kykene pätkätyöläisenä nöyrtymään, alistumaan ja puurtamaan kovemmin kuin 10 vakipalkkaa nauttivaa, saa tuntea sen nahoissaan. Ja saa tuntea sen muutenkin. Näistä riittää kerrottavaa!

Epätyypillinen työsuhde on itselleni ollut koko työhistorian ajan, lähes 20 vuotta, se tyypillisin työmuoto. Hiljattain erosin ammattiliitosta koska katson, ettei siellä osata katsoa maailmaa realististen silmälasien takaa. Myös työvoimatoimiston tietojärjestelmästä ei vieläkään löydy ammattinimikettä "projektikoordinaattori", vaikka lähes kaikki akateemiset pätkäläiset painivat jos jonkinmoisen, jonkin tahon; valtion, järjestön, kunnan tai EU:n rahoittamissa "projekteissa" . Työvoimatoimistossa ei voi valita ammatikseen useita nimikkeitä: se on pätkäakateemikolle elinehto!

Tämä riittäköön lyhyenä ja vaatimattomana introna siitä, mitä tuleman pitää. Pienten yksityiskohtien takana on usein suurempi tarina ja johtolankojen vyyhti joka johtaa meidät pätkäläisten työmaailman ihmeellisyyksiin ja yhteen totuuteen: nöyrry tai katoa.

Archéoptéryx